Junailu Namibian malliin oli melkoinen kokemus. Juna oli arviolta n. kilometrin pituinen, mutta vain yksi vaunuista oli tarkoitettu ihmismatkustajille. Muissa kuljetettiin oljya, karjaa ja ties mita. Kaiken lisaksi veturi pukkasi pikimustaa savua aivan uskomattomaan tahtiin. Huippunopeus taisi olla n. 50 km/h.
Erikoiset matkustusmuodot eivat suinkaan loppuneet tahan, vaan heti Otsiwarangoon paastyamme ahtauduimme kaikki seitseman farmarimalliseen henkiloautoon, jolla hurautimme yha pohjoisemmaksi, Tsumebin vanhaan kaivoskaupunkiin. Tsumebiin patevat lahes samat sanat kuin Swakopmundiinkin (pirusti saksalaisia jne.), mutta siella paasimme sentaan maistelemaan afrikkalaista juhlahumua oikein kunnolla majapaikkamme emannan kuskattua meidat paikalliseen juottolaan.
Ennen Windhoekiin paluuta pyorahdimme viela Okahandjassa, josta jai mieleen lahinna suuri tekojarvi ja pickupin lavalla matkaaminen.
------------
Reissaaminen on lystia, mutta eipa opiskelukaan kovin pahalta tunnu. Tanaan osallistuin ensimmaiselle luennolleni, kun aloin opiskella portugalin alkeita. Huomenna on vuorossa lisaa portugalia seka kurssit nimelta Knowledge Management, African Civilisations ja System Analysis.
------------
Kuvat unohtuivat taas kotiin. Ehka ensi kerralla sitten.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Hyvä että siellä on baareja. Toivon mukaan Elävä Kivi ei sammaloidu kuitenkaan niihin. Fudisvisa jäi viime viikonloppuna väliin. Nyyh.
Kirjastosedältä kaivattasiin reportaaseja tiheämmässä. Tsekkaa vaikka: http://marinadi.blogspot.com/2007/02/kirjeenvaihtaja-susirajalla.html#comments
Post a Comment