Friday, February 23, 2007

Windhoekista ja vähän muustakin



Windhoek on kaksijakoinen kaupunki. Toisin kuin Prahaa, Budapestia, Pariisia, Turkua ja monia muita eurooppalaisia suurkaupunkeja, Windhoekia ei halkaise joki vaan elintasojen välinen kuilu.

Ydinkeskusta ja varsinkin sen pääkatu Independence Avenue sekä asuinalueista paremman väen Ludwigsdorf ja Klein Windhoek ovat kuin mistä tahansa suuremmasta Euroopan kaupungista. Täältä löytyy kalliita merkkiliikkeitä, trendikuppiloita, hienoja ravintoloita, massiivisia ostoskeskuksia ja ties mitä turhuuksia. On uima-altaita, upeita autoja ja taloja - ja tietenkin korkeita muureja, vihaisia koiria, kaltereita ja sähköpiikkilankaa upeiden talojen ja niiden asukkaiden turvana.

Katuturan slummialueella, vain noin kahden kilometrin päässä keskustan loistosta, asuu n. 55 % windhoekilaisista. Näiden ihmisten tulot muodostavat vain pienen murto-osan kaupungin asukkaiden yhteistuloista. Harvalla Katuturan asukkaista on vakituinen työpaikka. Enemmistö on työttömiä ja loput joutuvat tulemaan toimeen satunnaisilla hanttihommilla. Upeiden talojen sijaan täältä löytyy vieretysten toinen toistaan rähjäisempiä peltikattoisia hökkeleitä.

Toivo paremmasta elämästä saa monen katuturalaisen nuoren taivaltamaan päivittäin n. 10 km:n matkan yliopistolle. Me eurooppalaiset vaihto-opiskelijat kuljemme lähes saman matkan taksilla ja maksamme siitä n. puoli euroa per nuppi. Suomessa opintotuki riittää hädin tuskin elämiseen, mutta täällä tuntee itsensä suorastaan ökyrikkaaksi. Häpeä omasta etuoikeutetusta asemasta ei ole kovinkaan harvinainen tunne.

Windhoekissa tulojen jakautuminen on suurista eroista huolimatta silti jotenkin ”reilumpaa” kuin esimerkiksi Swakopmundissa. Windhoekissa näkee paljon rikkaita tummaihoisiakin toisin kuin kolonialismille löyhkäävässä Swakopmundissa, jossa valkoiset ovat rikkaita ja mustat köyhiä. Apartheidin vaikutukset tulevat näkymään tässä maassa vielä kauan.

---

Varokaa pöpöjä

Asiantuntijoiden ja maalaisjärjen mukaan täällä piti pötsin mennä helposti sekaisin. No, kohta on kome viikkoa takana ja suoli toimii oikeastaan paremmin kuin Suomessa. Mihinkään maitohappoihin tai muihin ennaltaehkäiseviin mammaritroppeihin en ole koskenutkaan, suuhuni olen tunkenut kursailematta kaiken vähänkään ruoalta muistuttavan ja kraanavettä olen kiskonut miehekkäästi kaksin käsin. Kerrotakoon vielä, että muut suomalaiset vaihtarit saapuivat tänne jo yli viikkoa ennen kirjastosetää eikä kenenkään elimistö ole oireillut. Joku oli sentään saanut pienet sävärit British Airwaysin tarjoamista sapuskoista.

---

Opiskelija-asunto?

Neljä makuuhuonetta, suuri olohuone, ruokailutila, keittiö, kaksi kylpyhuonetta ammeineen, kaksi vessaa, oma takapiha ja etupiha sekä terassi – tämä kaikki viidelle opiskelijalle. Vuokrakin on niin alhainen, että melkein hävettää. Turun Ylioppilaskylän alle 20 neliömetrin koppiin aikanaan palaava tutkimusmatkailija tullee kärsimään melkoisesta kulttuurishokista.

---

Joopa joo, tiedän, että päivitystahti on verkkainen. Afrikan kiireetön rytmi on rytmi on imaissut mukaansa. Kestäkää.