Friday, March 23, 2007
Lyhyesti Suomen vaaleista
Kokoomus suurvoittoon, Salelle käsittämätön äänisaalis, porvarihallitusta kaavaillaan... Mikä teitä siellä Suomessa oikein vaivaa? Kirjastosetä joutunee harkitsemaan maanpakolaisuutta aivan tosissaan.
Odotus
"Eurooppalainen ihminen kokee itsensä ajan orjaksi, hän on siitä riippuvainen, sen alainen. Ollakseen olemassa ja toimiakseenhänen täytyy noudattaa sen rautaisia, rikkomattomia lakeja, sen jäykkiä periaatteita ja sääntöjä."
"Täkäläiset, afrikkalaiset, käsittävät ajan toisin. Heille se on paljon väljempi, avoimempi, joustavampi ja subjektiivisempi kategoria. Ihminen voi vaikuttaa ajan muotoutumiseen, sen kulkuun ja rytmiin."
Ryszard Kapuscinski, Eebenpuu
Afrikka on odottamisen ja jonossa seisomisen maanosa. Länsimaiseen hektisyyteen ja kaikkimullenytheti -ajatteluun tottunut ei voi kuin ihmetellen ihailla paikallisten kärsivällisyyttä ja odottamisen taitoa.
”Odottajien eloton joukko on aina mykkä. Se ei päästä ääntäkään, se vaikenee. Lihakset rentoutuvat. Keho muuttuu pehmeäksi, lysähtää, kutistuu. Kaula jähmettyy paikalleen, pää ei liiku. Ihminen ei katsele ympärilleen, ei vilkuile minnekään, mikään ei kiinnosta häntä.”
Tässä eräänä päivänä Kirjastosetä pääsi maistamaan odotustunnelmaa oikein kunnolla. Seisoin jonossa seitsemän tuntia – tuloksetta. Jonotin yliopistomme Copy Centerin edessä saadakseni käsiini opinnoissa tarvittavaa lukumateriaalia.
Seitsemän tunnin jonotuksen jälkeen putiikin ovet pantiin kiinni, paikalle ilmestyi eräs yliopistoa vartioivista security-tyypeistä ja ilmoitti jakavansa numerolappuja kaikille meille turhaan jonottaneille, jotta voisimme seuraavana päivänä päästä jonossa numerolaputtomien ohi. No, kuinka ollakaan, numerolaput olivat loppuneet ja meitä yksinkertaisesti kehotettiin yrittämään uudestaan jonain toisena päivänä, jolloin numerolappuja olisi kenties palautunut sen verran, että muutama onnekas voisi sellaisen käsiinsä saada. Paikalliset vain kohauttivat olkapäitään ja osa jopa naureskeli tapahtuneelle. Toisin kävi Kirjastosedälle, joka hihat sauhuten poisti itsensä paikalta ja päätti hoitaa tarvittavat lukemistot toisin keinoin.
---
Lihaa ja olutta – Kirjastosetä goes culinaristic
Afrikkalainen ihminen syö lihaa – paljon lihaa. Niinpä ravitsemusliikkeiden ruokalistat ovat hyvin pihvipainotteisia, mikä lämmittää vannoutuneen karnivoorin sydäntä. Listoilta löytyy luonnollisesti perinteisiä härkää ja possua, mutta myös hieman eksoottisempia kudua, springbockia ym. antilooppilajikkeita. Ja kylläpä pihveillä onkin kokoa! Lake Oanobilla vieraillessamme Kirjastosedän leuka oli kopsahtaa lattiaan, kun eteen kannettiin massaltaan lähes kilogramman suuruinen rump steak.
Liha on yleensä todella hyvää, mutta valitettavasti paikallisilla kokeilla tuntuu olevan suunnattomia vaikeuksia eri kypsyysasteiden kanssa. Mediumina tilattu pihvi saattaa olla aivan yhtä hyvin rare tai well done. Tästä läjä pyyhkeitä namibialaisille kokkiopistoille ja terkkuja pian avioliiton satamaan seilaavalle Polkkapossulle ja tämän puolisolle.
Liha on tietysti huuhdottava alas jollain nestemäisellä aineella. Hyvin usein tuo aine on etelä-afrikkalaista punaviiniä tai paikallista olutta – Windhoek Lageria, Windhoek Draughtia, Tafelia tai Hansaa. Kaikki ovat vallan mainioita lagereita, mutta etenkin Windhoek Lagerin pehmeän hapokas maku miellyttää Kirjastosedän makunystyröitä. Kyseinen mallasjuoma on palkittu (muistaakseni vuonna 2002) jopa maailman parhaana lagerina (samaisessa kisassa Windhoek Draught muuten nappasi kolmannen sijan), joten Kirjastosetä ei ole yksin mieltymyksineen.
Summa summarum, jotain hyvää ne saksalaisetkin täällä aikaiseksi saivat. Kauan eläköön germaaniset perinteet ja preussilainen panimokolonialismi! Kirjastosetä sanoo Prost ja nostaa tuopin Bismarckin Otolle.
---
Valtiovierailu
Juuri kun Namibia alkoi toipua Zimbabwen sympaattisen johtajan Robert Mugaben vierailusta ja sen aiheuttamista mielenosoituksista, on maan jo vähitellen valmistauduttava seuraavan valtiopäämiehen visiittiin. Harvemmin ulkomailla reissaava Koisiin valtion Keisari on nimittäin saapumassa maahan huhtikuun alussa.
Kirjastosetä on joutunut ihmettelemään vierailun saamaa vähäistä, suorastaan olematonta, mediahuomiota. Kenties Mugaben kyläilyn aiheuttamasta kohusta on opittu jotain ja Keisari on päätetty yrittää ottaa vastaan huomaamattomasti. Jos näin on, niin ilmeisesti maan johto ei ole riittävän tietoinen Koisiin ylimmän valtaapitävän tahon heikohkosta kyvystä pitää matalaa profiilia. Ainakaan paikallisen hevibaarin Blitzkriegin asiakaskunta ei voine välttyä havaitsemasta kyseisen valtiomiehen läsnäoloa.
"Täkäläiset, afrikkalaiset, käsittävät ajan toisin. Heille se on paljon väljempi, avoimempi, joustavampi ja subjektiivisempi kategoria. Ihminen voi vaikuttaa ajan muotoutumiseen, sen kulkuun ja rytmiin."
Ryszard Kapuscinski, Eebenpuu
Afrikka on odottamisen ja jonossa seisomisen maanosa. Länsimaiseen hektisyyteen ja kaikkimullenytheti -ajatteluun tottunut ei voi kuin ihmetellen ihailla paikallisten kärsivällisyyttä ja odottamisen taitoa.
”Odottajien eloton joukko on aina mykkä. Se ei päästä ääntäkään, se vaikenee. Lihakset rentoutuvat. Keho muuttuu pehmeäksi, lysähtää, kutistuu. Kaula jähmettyy paikalleen, pää ei liiku. Ihminen ei katsele ympärilleen, ei vilkuile minnekään, mikään ei kiinnosta häntä.”
Tässä eräänä päivänä Kirjastosetä pääsi maistamaan odotustunnelmaa oikein kunnolla. Seisoin jonossa seitsemän tuntia – tuloksetta. Jonotin yliopistomme Copy Centerin edessä saadakseni käsiini opinnoissa tarvittavaa lukumateriaalia.
Seitsemän tunnin jonotuksen jälkeen putiikin ovet pantiin kiinni, paikalle ilmestyi eräs yliopistoa vartioivista security-tyypeistä ja ilmoitti jakavansa numerolappuja kaikille meille turhaan jonottaneille, jotta voisimme seuraavana päivänä päästä jonossa numerolaputtomien ohi. No, kuinka ollakaan, numerolaput olivat loppuneet ja meitä yksinkertaisesti kehotettiin yrittämään uudestaan jonain toisena päivänä, jolloin numerolappuja olisi kenties palautunut sen verran, että muutama onnekas voisi sellaisen käsiinsä saada. Paikalliset vain kohauttivat olkapäitään ja osa jopa naureskeli tapahtuneelle. Toisin kävi Kirjastosedälle, joka hihat sauhuten poisti itsensä paikalta ja päätti hoitaa tarvittavat lukemistot toisin keinoin.
---
Lihaa ja olutta – Kirjastosetä goes culinaristic
Afrikkalainen ihminen syö lihaa – paljon lihaa. Niinpä ravitsemusliikkeiden ruokalistat ovat hyvin pihvipainotteisia, mikä lämmittää vannoutuneen karnivoorin sydäntä. Listoilta löytyy luonnollisesti perinteisiä härkää ja possua, mutta myös hieman eksoottisempia kudua, springbockia ym. antilooppilajikkeita. Ja kylläpä pihveillä onkin kokoa! Lake Oanobilla vieraillessamme Kirjastosedän leuka oli kopsahtaa lattiaan, kun eteen kannettiin massaltaan lähes kilogramman suuruinen rump steak.
Liha on yleensä todella hyvää, mutta valitettavasti paikallisilla kokeilla tuntuu olevan suunnattomia vaikeuksia eri kypsyysasteiden kanssa. Mediumina tilattu pihvi saattaa olla aivan yhtä hyvin rare tai well done. Tästä läjä pyyhkeitä namibialaisille kokkiopistoille ja terkkuja pian avioliiton satamaan seilaavalle Polkkapossulle ja tämän puolisolle.
Liha on tietysti huuhdottava alas jollain nestemäisellä aineella. Hyvin usein tuo aine on etelä-afrikkalaista punaviiniä tai paikallista olutta – Windhoek Lageria, Windhoek Draughtia, Tafelia tai Hansaa. Kaikki ovat vallan mainioita lagereita, mutta etenkin Windhoek Lagerin pehmeän hapokas maku miellyttää Kirjastosedän makunystyröitä. Kyseinen mallasjuoma on palkittu (muistaakseni vuonna 2002) jopa maailman parhaana lagerina (samaisessa kisassa Windhoek Draught muuten nappasi kolmannen sijan), joten Kirjastosetä ei ole yksin mieltymyksineen.
Summa summarum, jotain hyvää ne saksalaisetkin täällä aikaiseksi saivat. Kauan eläköön germaaniset perinteet ja preussilainen panimokolonialismi! Kirjastosetä sanoo Prost ja nostaa tuopin Bismarckin Otolle.
---
Valtiovierailu
Juuri kun Namibia alkoi toipua Zimbabwen sympaattisen johtajan Robert Mugaben vierailusta ja sen aiheuttamista mielenosoituksista, on maan jo vähitellen valmistauduttava seuraavan valtiopäämiehen visiittiin. Harvemmin ulkomailla reissaava Koisiin valtion Keisari on nimittäin saapumassa maahan huhtikuun alussa.
Kirjastosetä on joutunut ihmettelemään vierailun saamaa vähäistä, suorastaan olematonta, mediahuomiota. Kenties Mugaben kyläilyn aiheuttamasta kohusta on opittu jotain ja Keisari on päätetty yrittää ottaa vastaan huomaamattomasti. Jos näin on, niin ilmeisesti maan johto ei ole riittävän tietoinen Koisiin ylimmän valtaapitävän tahon heikohkosta kyvystä pitää matalaa profiilia. Ainakaan paikallisen hevibaarin Blitzkriegin asiakaskunta ei voine välttyä havaitsemasta kyseisen valtiomiehen läsnäoloa.
Friday, February 23, 2007
Windhoekista ja vähän muustakin
Windhoek on kaksijakoinen kaupunki. Toisin kuin Prahaa, Budapestia, Pariisia, Turkua ja monia muita eurooppalaisia suurkaupunkeja, Windhoekia ei halkaise joki vaan elintasojen välinen kuilu.
Ydinkeskusta ja varsinkin sen pääkatu Independence Avenue sekä asuinalueista paremman väen Ludwigsdorf ja Klein Windhoek ovat kuin mistä tahansa suuremmasta Euroopan kaupungista. Täältä löytyy kalliita merkkiliikkeitä, trendikuppiloita, hienoja ravintoloita, massiivisia ostoskeskuksia ja ties mitä turhuuksia. On uima-altaita, upeita autoja ja taloja - ja tietenkin korkeita muureja, vihaisia koiria, kaltereita ja sähköpiikkilankaa upeiden talojen ja niiden asukkaiden turvana.
Katuturan slummialueella, vain noin kahden kilometrin päässä keskustan loistosta, asuu n. 55 % windhoekilaisista. Näiden ihmisten tulot muodostavat vain pienen murto-osan kaupungin asukkaiden yhteistuloista. Harvalla Katuturan asukkaista on vakituinen työpaikka. Enemmistö on työttömiä ja loput joutuvat tulemaan toimeen satunnaisilla hanttihommilla. Upeiden talojen sijaan täältä löytyy vieretysten toinen toistaan rähjäisempiä peltikattoisia hökkeleitä.
Toivo paremmasta elämästä saa monen katuturalaisen nuoren taivaltamaan päivittäin n. 10 km:n matkan yliopistolle. Me eurooppalaiset vaihto-opiskelijat kuljemme lähes saman matkan taksilla ja maksamme siitä n. puoli euroa per nuppi. Suomessa opintotuki riittää hädin tuskin elämiseen, mutta täällä tuntee itsensä suorastaan ökyrikkaaksi. Häpeä omasta etuoikeutetusta asemasta ei ole kovinkaan harvinainen tunne.
Windhoekissa tulojen jakautuminen on suurista eroista huolimatta silti jotenkin ”reilumpaa” kuin esimerkiksi Swakopmundissa. Windhoekissa näkee paljon rikkaita tummaihoisiakin toisin kuin kolonialismille löyhkäävässä Swakopmundissa, jossa valkoiset ovat rikkaita ja mustat köyhiä. Apartheidin vaikutukset tulevat näkymään tässä maassa vielä kauan.
---
Varokaa pöpöjä
Asiantuntijoiden ja maalaisjärjen mukaan täällä piti pötsin mennä helposti sekaisin. No, kohta on kome viikkoa takana ja suoli toimii oikeastaan paremmin kuin Suomessa. Mihinkään maitohappoihin tai muihin ennaltaehkäiseviin mammaritroppeihin en ole koskenutkaan, suuhuni olen tunkenut kursailematta kaiken vähänkään ruoalta muistuttavan ja kraanavettä olen kiskonut miehekkäästi kaksin käsin. Kerrotakoon vielä, että muut suomalaiset vaihtarit saapuivat tänne jo yli viikkoa ennen kirjastosetää eikä kenenkään elimistö ole oireillut. Joku oli sentään saanut pienet sävärit British Airwaysin tarjoamista sapuskoista.
---
Opiskelija-asunto?
Neljä makuuhuonetta, suuri olohuone, ruokailutila, keittiö, kaksi kylpyhuonetta ammeineen, kaksi vessaa, oma takapiha ja etupiha sekä terassi – tämä kaikki viidelle opiskelijalle. Vuokrakin on niin alhainen, että melkein hävettää. Turun Ylioppilaskylän alle 20 neliömetrin koppiin aikanaan palaava tutkimusmatkailija tullee kärsimään melkoisesta kulttuurishokista.
Ydinkeskusta ja varsinkin sen pääkatu Independence Avenue sekä asuinalueista paremman väen Ludwigsdorf ja Klein Windhoek ovat kuin mistä tahansa suuremmasta Euroopan kaupungista. Täältä löytyy kalliita merkkiliikkeitä, trendikuppiloita, hienoja ravintoloita, massiivisia ostoskeskuksia ja ties mitä turhuuksia. On uima-altaita, upeita autoja ja taloja - ja tietenkin korkeita muureja, vihaisia koiria, kaltereita ja sähköpiikkilankaa upeiden talojen ja niiden asukkaiden turvana.
Katuturan slummialueella, vain noin kahden kilometrin päässä keskustan loistosta, asuu n. 55 % windhoekilaisista. Näiden ihmisten tulot muodostavat vain pienen murto-osan kaupungin asukkaiden yhteistuloista. Harvalla Katuturan asukkaista on vakituinen työpaikka. Enemmistö on työttömiä ja loput joutuvat tulemaan toimeen satunnaisilla hanttihommilla. Upeiden talojen sijaan täältä löytyy vieretysten toinen toistaan rähjäisempiä peltikattoisia hökkeleitä.
Toivo paremmasta elämästä saa monen katuturalaisen nuoren taivaltamaan päivittäin n. 10 km:n matkan yliopistolle. Me eurooppalaiset vaihto-opiskelijat kuljemme lähes saman matkan taksilla ja maksamme siitä n. puoli euroa per nuppi. Suomessa opintotuki riittää hädin tuskin elämiseen, mutta täällä tuntee itsensä suorastaan ökyrikkaaksi. Häpeä omasta etuoikeutetusta asemasta ei ole kovinkaan harvinainen tunne.
Windhoekissa tulojen jakautuminen on suurista eroista huolimatta silti jotenkin ”reilumpaa” kuin esimerkiksi Swakopmundissa. Windhoekissa näkee paljon rikkaita tummaihoisiakin toisin kuin kolonialismille löyhkäävässä Swakopmundissa, jossa valkoiset ovat rikkaita ja mustat köyhiä. Apartheidin vaikutukset tulevat näkymään tässä maassa vielä kauan.
---
Varokaa pöpöjä
Asiantuntijoiden ja maalaisjärjen mukaan täällä piti pötsin mennä helposti sekaisin. No, kohta on kome viikkoa takana ja suoli toimii oikeastaan paremmin kuin Suomessa. Mihinkään maitohappoihin tai muihin ennaltaehkäiseviin mammaritroppeihin en ole koskenutkaan, suuhuni olen tunkenut kursailematta kaiken vähänkään ruoalta muistuttavan ja kraanavettä olen kiskonut miehekkäästi kaksin käsin. Kerrotakoon vielä, että muut suomalaiset vaihtarit saapuivat tänne jo yli viikkoa ennen kirjastosetää eikä kenenkään elimistö ole oireillut. Joku oli sentään saanut pienet sävärit British Airwaysin tarjoamista sapuskoista.
---
Opiskelija-asunto?
Neljä makuuhuonetta, suuri olohuone, ruokailutila, keittiö, kaksi kylpyhuonetta ammeineen, kaksi vessaa, oma takapiha ja etupiha sekä terassi – tämä kaikki viidelle opiskelijalle. Vuokrakin on niin alhainen, että melkein hävettää. Turun Ylioppilaskylän alle 20 neliömetrin koppiin aikanaan palaava tutkimusmatkailija tullee kärsimään melkoisesta kulttuurishokista.
---
Joopa joo, tiedän, että päivitystahti on verkkainen. Afrikan kiireetön rytmi on rytmi on imaissut mukaansa. Kestäkää.
Tuesday, February 13, 2007
Matkustamisen riemua ja opiskelua
Junailu Namibian malliin oli melkoinen kokemus. Juna oli arviolta n. kilometrin pituinen, mutta vain yksi vaunuista oli tarkoitettu ihmismatkustajille. Muissa kuljetettiin oljya, karjaa ja ties mita. Kaiken lisaksi veturi pukkasi pikimustaa savua aivan uskomattomaan tahtiin. Huippunopeus taisi olla n. 50 km/h.
Erikoiset matkustusmuodot eivat suinkaan loppuneet tahan, vaan heti Otsiwarangoon paastyamme ahtauduimme kaikki seitseman farmarimalliseen henkiloautoon, jolla hurautimme yha pohjoisemmaksi, Tsumebin vanhaan kaivoskaupunkiin. Tsumebiin patevat lahes samat sanat kuin Swakopmundiinkin (pirusti saksalaisia jne.), mutta siella paasimme sentaan maistelemaan afrikkalaista juhlahumua oikein kunnolla majapaikkamme emannan kuskattua meidat paikalliseen juottolaan.
Ennen Windhoekiin paluuta pyorahdimme viela Okahandjassa, josta jai mieleen lahinna suuri tekojarvi ja pickupin lavalla matkaaminen.
------------
Reissaaminen on lystia, mutta eipa opiskelukaan kovin pahalta tunnu. Tanaan osallistuin ensimmaiselle luennolleni, kun aloin opiskella portugalin alkeita. Huomenna on vuorossa lisaa portugalia seka kurssit nimelta Knowledge Management, African Civilisations ja System Analysis.
------------
Kuvat unohtuivat taas kotiin. Ehka ensi kerralla sitten.
Erikoiset matkustusmuodot eivat suinkaan loppuneet tahan, vaan heti Otsiwarangoon paastyamme ahtauduimme kaikki seitseman farmarimalliseen henkiloautoon, jolla hurautimme yha pohjoisemmaksi, Tsumebin vanhaan kaivoskaupunkiin. Tsumebiin patevat lahes samat sanat kuin Swakopmundiinkin (pirusti saksalaisia jne.), mutta siella paasimme sentaan maistelemaan afrikkalaista juhlahumua oikein kunnolla majapaikkamme emannan kuskattua meidat paikalliseen juottolaan.
Ennen Windhoekiin paluuta pyorahdimme viela Okahandjassa, josta jai mieleen lahinna suuri tekojarvi ja pickupin lavalla matkaaminen.
------------
Reissaaminen on lystia, mutta eipa opiskelukaan kovin pahalta tunnu. Tanaan osallistuin ensimmaiselle luennolleni, kun aloin opiskella portugalin alkeita. Huomenna on vuorossa lisaa portugalia seka kurssit nimelta Knowledge Management, African Civilisations ja System Analysis.
------------
Kuvat unohtuivat taas kotiin. Ehka ensi kerralla sitten.
Wednesday, February 7, 2007
The heat is on
Namibiassa olen oleillut viisi paivaa ja paljon olisi kerrottavaa, mutta valitettavasti juuri nyt ei aika riita kovinkaan syvalliseen raportointiin.
Windhoek on sairaan kuuma paikka. Lampotila on jatkuvasti 30-40 astetta. Swakopmundissa, jossa nyt olen, on hieman inhimillisemmat olosuhteet Atlantin viileiden virtausten ansiosta. Swakopmund on varsin kummallinen paikka - kolonialismin aikojen jaanne saksalaisine kadunnimineen (mm. Bismarck Strasse) ja arkitehtuureineen. Paatimme, etta taalta on paastava akkia pois ja niinpa ostimme junaliput Oshiwaramboon tjms. Juna startaa n. parin tunnin paasta ja puksuttaa kymmenisen tuntia ennen kuin olemme perilla. Junailu on muuten erittain halpa matkustusmuoto. Esim. ko. reissu maksaa vain 51 Namibian dollaria per nena, siis reilut viisi euroa. Eipa taalla muutenkaan mikaan maksa mitaan.
Kuten sanottu, raportoitavaa riittaisi jos jonkinmoista. Ehka sitten ensi viikolla. Yritan saada kuviakin mukaan jossain vaiheessa.
Windhoek on sairaan kuuma paikka. Lampotila on jatkuvasti 30-40 astetta. Swakopmundissa, jossa nyt olen, on hieman inhimillisemmat olosuhteet Atlantin viileiden virtausten ansiosta. Swakopmund on varsin kummallinen paikka - kolonialismin aikojen jaanne saksalaisine kadunnimineen (mm. Bismarck Strasse) ja arkitehtuureineen. Paatimme, etta taalta on paastava akkia pois ja niinpa ostimme junaliput Oshiwaramboon tjms. Juna startaa n. parin tunnin paasta ja puksuttaa kymmenisen tuntia ennen kuin olemme perilla. Junailu on muuten erittain halpa matkustusmuoto. Esim. ko. reissu maksaa vain 51 Namibian dollaria per nena, siis reilut viisi euroa. Eipa taalla muutenkaan mikaan maksa mitaan.
Kuten sanottu, raportoitavaa riittaisi jos jonkinmoista. Ehka sitten ensi viikolla. Yritan saada kuviakin mukaan jossain vaiheessa.
Tuesday, January 30, 2007
Lähtö lähenee, kuume kovenee
Seitsemän kuukauden valmistelut ovat loppusuoralla ja lähdön hetki alkaa olla käsillä. Vihdoinkin.
Pahinta lähtemisessä on sen odotus. Pakkaamista, siivoamista ja hikoilua hermoromahduksen partaalla. Ovatko viisumi ja lentoliput varmasti tallessa? Entä rokotustodistus ja vakuutuspaperit? Missä on passi? Sama neuroottinen meno jatkunee siihen saakka, kunnes istahdan lentokoneeseen. Onneksi ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttanut British Airwaysin lakkouhka poiki lopulta vain kahden päivän viivästyksen sekä muutaman harmaan hiuksen kaljuuni.
---
Olen siis lähdössä Windhoekiin, Namibiaan. Aikomuksena on matkustella ympäriinsä (Victorian putoukset, Kapkaupunki jne.), nauttia elämästä ja siinä sivussa opiskella kirjastotieteitä paikallisessa yliopistossa. En omaa aiempia kokemuksia vaihto-opiskelusta - tai edes kahta viikkoa pidemmistä ulkomaanmatkoista. Afrikan mantereella olen sentään vieraillut kahdesti, mutta molemmat matkat ovat suuntautuneet Pohjois-Afrikkaan, Egyptiin ja Tunisiaan.
Kaikenlaista uutta ja ihmeellistä lienee siis luvassa. Näistä pyrin raportoimaan tällä palstalla niin usein kuin mahdollista.
Pahinta lähtemisessä on sen odotus. Pakkaamista, siivoamista ja hikoilua hermoromahduksen partaalla. Ovatko viisumi ja lentoliput varmasti tallessa? Entä rokotustodistus ja vakuutuspaperit? Missä on passi? Sama neuroottinen meno jatkunee siihen saakka, kunnes istahdan lentokoneeseen. Onneksi ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttanut British Airwaysin lakkouhka poiki lopulta vain kahden päivän viivästyksen sekä muutaman harmaan hiuksen kaljuuni.
---
Olen siis lähdössä Windhoekiin, Namibiaan. Aikomuksena on matkustella ympäriinsä (Victorian putoukset, Kapkaupunki jne.), nauttia elämästä ja siinä sivussa opiskella kirjastotieteitä paikallisessa yliopistossa. En omaa aiempia kokemuksia vaihto-opiskelusta - tai edes kahta viikkoa pidemmistä ulkomaanmatkoista. Afrikan mantereella olen sentään vieraillut kahdesti, mutta molemmat matkat ovat suuntautuneet Pohjois-Afrikkaan, Egyptiin ja Tunisiaan.
Kaikenlaista uutta ja ihmeellistä lienee siis luvassa. Näistä pyrin raportoimaan tällä palstalla niin usein kuin mahdollista.
Subscribe to:
Posts (Atom)
